Miksi sama ainesosa maksaa eri verran: muoto, uute ja standardointi

Lyhyt vastaus: hintaero syntyy useimmiten kolmesta asiasta: mihin muotoon ainesosa on sidottu, kuinka väkevöity uute on, ja onko raaka-aine standardoitu. Kaikki kolme lukevat etiketissä, jos valmistaja on ne kirjoittanut.

Muoto eli mihin ainesosa on sidottu

Kivennäisaineita ei myydä puhtaana alkuaineena. Ne ovat aina jossakin yhdisteessä, ja yhdiste ratkaisee sekä hinnan että sen kuinka suuri osa annoksesta on itse kivennäisainetta.

  • Kelaatit kuten bisglysinaatti. Kivennäisaine on sidottu aminohappoon. Valmistus on monivaiheista ja raaka-aine kalliimpaa.
  • Orgaaniset suolat kuten sitraatti ja malaatti. Keskihintaisia.
  • Epaorgaaniset suolat kuten oksidi ja sulfaatti. Halvimpia valmistaa ja siksi yleisimpiä massatuotteissa.

Tässä on myös kaksiteräinen puoli, joka jää usein kertomatta. Kelaatissa aminohappo vie painosta ison osan, joten alkuainepitoisuus painoyksikköä kohden on matalampi kuin oksidissa. Siksi kelaattikapseleita tarvitaan yleensä kaksi tai kolme, kun oksidipurkissa annos on yksi. Se näkyy suoraan purkin kestossa ja siten hinnassa per päivä.

Uutesuhde kasviuutteissa

Kasviuutteissa vastaava luku on uutesuhde, joka merkitään muodossa 10:1. Se tarkoittaa että kymmenestä kilosta kasvia on tehty kilo uutetta.

Suurempi suhde tarkoittaa väkevämpää uutetta ja kalliimpaa raaka-ainetta. Jauhettu kuivattu kasvi eli jauhe on halvin vaihtoehto, ja sen kohdalla milligrammaluku näyttää isolta koska mukana on koko kasvimassa.

Purkki jossa lukee 1000 mg kasvijauhetta ja purkki jossa lukee 300 mg uutetta suhteella 10:1 eivät ole vertailukelpoisia siinä muodossa. Jälkimmäinen vastaa kolmea grammaa kasvia.

Standardointi

Standardointi tarkoittaa että uute on vakioitu tietyn merkkiaineen pitoisuuden mukaan. Ashwagandhalla se on withanolidipitoisuus, ja etiketissä se näkyy prosenttina.

Ilman standardointia erät vaihtelevat, koska kasvin pitoisuudet vaihtelevat kasvupaikan ja sadon mukaan. Standardoitu raaka-aine maksaa enemmän, koska valmistaja joutuu mittaamaan ja säätämään jokaisen erän.

Huomaa että standardointi on tuotetieto eikä terveysväite. Se kertoo tasalaatuisuudesta, ei vaikutuksesta. Kasviuutteiden väitteistä lisää erillisessä oppaassa.

Puhtaus ja alkuperä

Raaka-aineen puhtausaste ja alkuperä vaikuttavat hintaan myös. Kalaöljyssä konsentrointi ja molekyylitislaus nostavat hintaa ja samalla EPA:n ja DHA:n osuutta. Kreatiinissa erot ovat pienempiä, koska monohydraatti on yksinkertainen molekyyli, mutta valmistuksen puhtaudessa on silti eroja.

Nämä erot eivät näy etiketissä numeroina. Ne näkyvät analyysitodistuksessa.

Mistä hintaero ei useimmiten synny

Kapselin materiaali, purkin ulkonäkö ja tuotenimi eivät selitä kolminkertaista hintaeroa. Ne selittävät muutaman kymmenen sentin eron.

Jos kaksi purkkia ilmoittaa saman muodon, saman annoksen ja saman päiväannoksen ja hinta on silti kaksinkertainen, ero on todennäköisesti katteessa. Silloin kannattaa ostaa halvempi.

Usein kysytyt kysymykset

Onko kelaatti aina parempi valinta?

Ei automaattisesti. Se on hellempi vatsalle ja imeytyy hyvin, mutta kapseleita tarvitaan enemmän. Vertaa lopullista päiväannosta ja hintaa per päivä.

Mitä jos muotoa ei ole merkitty?

Silloin sitä ei voi arvioida. Yleisin syy jättää muoto merkitsemättä on se, että muoto on halvin mahdollinen.

Kannattaako maksaa patentoidusta raaka-aineesta?

Patentoitu tuotenimi tarkoittaa että raaka-aineella on valmistaja ja usein omat tutkimuksensa. Se ei tarkoita suurempaa annosta. Katso silti milligrammat.

Miksi apteekin tuote maksaa enemmän?

Myyntikanava ei kerro raaka-aineesta mitään. Sama muotologiikka pätee apteekissa, marketissa ja verkossa.

Tuote: PERUSTA. Jokaisen ainesosan muoto on ilmoitettu tuoteselosteessa.

Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ruokavaliota. Elintarvike, ei lääke.

Lue myös